sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Pakko mahtua morsiuspukuun

Lähdin sovittamaan morsiuspukuja tammikuisena päivänä, jona maa oli yhtä valkea kuin etsitty mekko. Onneksi kaasoni lähtivät mukaan vahtimaan, että päätyisin sovituskoppeihin asti. En nimittäin ollut intoa piukassa. Laihduttaminen ei ole edennyt toivotulla tavalla – ilmeisesti pelkkä toivominen ei kuluta kaloreita. Pelkäsin, etten mahtuisi sovitusmekkoihin.

Mahduinko sovitusmekkoihin?
Kyllä. Sovitusmekot olivat kokoa 42–44.

Löysinkö puvun?
Kyllä.

Pysyttiinkö budjetissa?
Ei. Olin päässäni budjetoinut mekkoon 500 euroa, mutta merkittävä osa kolmessa eri liikkeessä sovittamistani morsiuspuvuista maksoi selvästi yli tämän.

Vastasiko puku alkuperäisiä ajatuksiani?
Ei. Suuret linjat säilyivät, mutta sorruin söpöilymekkoon. Olenkin nyt luovuttanut rouhean hääblogini suhteen ja muuttanut kuvauksen rouheahkoksi. :D

Pakahduinko onnesta sopivan puvun löydettyäni?
En. Kyse on pelkästä vaatteesta.  

Kuvan mekko ei edennyt sovitusta pidemmälle.
Tilattu hääpuku saapuu liikkeeseen kahden ja puolen kuukauden päästä, minkä jälkeen sitä sorvataan varrelleni sopivaksi. Mekko vaatii painonpudotusta, jotta yläosa istuisi kauniisti. Käytännössä minulla on kymmenen viikkoa aikaa pudottaa kilot, joita en halua mukaan hääkuviin*. Jäljellä olevista kymmenestä viikosta otan itselleni urakan.

Aina tulee uusia maanantaipäiviä, mutta joskus on tultava senkin maanantain, kun oikeasti alkaa tehdä jotakin tavoitteidensa eteen. Jos ei nyt, niin koska sitten?

Sokeri


*Tai minnekään muuallekaan. 

lauantai 11. helmikuuta 2017

Paikkakortteina minikirjekuoret

Eräänä päivänä muistin, että tänä vuonna pitäisi ehtiä naimisiinkin. Reagoin tilanteeseen kaivamalla esille askartelutarvikkeet – ja niin syntyivät paikkakortit.

Alun perin ajatus oli tehdä taitettuja kortteja, jotka pysyvät pystyssä omin avuin. Haluamme kuitenkin muistaa joitakuita vieraitamme pienellä henkilökohtaisella viestillä. Mielestäni on kaunis ele kiittää tulevaa anoppiani siitä, että hän on kasvattanut puolisokseni suurisydämisen, huomaavaisen ja rehellisen pojan. Vastaavasti sulhanen on luvannut kiittää minun äitiäni siitä, että äitini on kestänyt minua kaikki nämä vuodet. :D Kovin ryppyotsaisesti ei siis suhtauduta tähänkään. 

Henkilökohtaiset viestit synnyttivät tarpeen paikkakortteihin liimattaville minikirjekuorille. Sulhanen jalosti idean paikkakorteiksi, jotka itsessään ovat pieniä kirjekuoria.
   



Kirjekuorien askartelemiseksi leikkasin paperista prototyypin, jonka mittoja hyödyntäen puoliso valmisteli tulostettavat versiot.


Ongelmaksi oli koitua kirjekuorien pystyssä pysyminen. Erilaisten klemmarikokeilujen jälkeen keksimme käyttää minipyykkipoikaa kirjekuoren jalkana. Samanlaisilla pyykkipojilla kiinnitettiin minisolmiot miesten paikkakortteihin (ks. ylin kuva).




Jälkikäteen ajatellen paikkakorttiemme viestit eivät juuri eroa hääkarkkien yhteyteen ympätyistä aforismeista. Muutamaan mietelauseeseenkin täytynee tyytyä, sillä joidenkuiden vieraiden muistaminen on yhtäkkiä vaihtunut kaikkien vieraiden muistamiseksi. Lapasesta lähti tämäkin.  

Sokeri 




sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Kilpa päättyi – laihdutus jatkuu

Kaasojen kanssa käyty kilpa suurimman pudottajan tittelistä on päättynyt. 

Taisto oli tiukka, mutta selviydyin voittajaksi 66,6 kilon vaakalukemallani. Laihdutus ei ole edennyt aivan toiveiden mukaan: edessä on vielä kymmenisen kiloa ja kosolti kiinteytymiseen tähtääviä harjoituksia. 

Harjoituksiin ja muihin häähömpötyksiin palaan kuitenkin paremmalla ajalla.

Sokeri 



lauantai 22. lokakuuta 2016

Kihlasormus riisuttu, hääjärjestelyt jäissä

Totesin, että on aika tehdä pikainen tilannekatsaus to do -listaan. Viime aikoina listalta on toteutettu seuraavat tehtävät:
-
-
-
-
-

Laihdutuskilvan välipunnituksen sentään voitin.

Hääjärjestelyt eivät ole jäissä siksi, että meille olisi tapahtunut mitään jännittävää. Sormuksen riisuin jauhelihapihvejä taputellakseni. Hääjärjestelyt ovat jäissä siksi, että elämässä on muitakin juhlia.

Pidin itseäni alun perin hyvin epätodennäköisenä hääblogin kirjoittajana. En ole koskaan haaveillut häistäni tai odottanut Disney-prinssiäni saapuvaksi. Muistan tasan kerran ajatelleeni, että voisin periaatteessa päätyä yhteen Williamin tai Harryn kanssa, koska he ovat kanssani samaa ikäluokkaa. Olin tuolloin alakoulun kolmannella luokalla.

Kirjoitan hääblogia, koska olen juhlaihminen henkeen ja vereen. Sinkkuaikoina järjestimme toisen kaasoni kanssa monenlaisia teemabileitä sopivine ohjelmanumeroineen ja asuineen. Myöhemmin lapseni sirkusteemaisille synttäreille on lainattu oikea hattarakone, ja ensi viikon aikana leikkaan mustasta kartongista kymmeniä lepakoita koristamaan lasten halloween-juhlia, vaikka kauhukuvasto ei viehätä itseäni. 

Ennen kuin halloweenista on toivuttu, olen jo lähettämässä kutsuja kotonamme järjestettävälle itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle. Kutsut luonnollisesti jäljittelevät Linnan juhlien kutsujen ulkoasua (ks. kuva Kainuun Sanomien sivuilta).
 
Ensisijaisena kutsujana on  tasaisen vallaton kingitär
tai tasan vallaton king – riippuen siitä,
kummalle kutsuttava on läheisempi.

Isommat lapset aion pestata toimittajan tehtäviin. He saavat kameran kanssa kysellä perhetutuilta, mitä itsenäisyys vieraillemme merkitsee.

Vaikka hääjärjestelyt kärsivät muista juhlasuunnitelmista, on toisaalta ihan tervettä keskittyä välillä muuhun kuin häistä hömpöttämiseen. Näin huomaa, että nautinnollisen hömpötyksen ei tarvitse päättyä häihin.

Hyvä on myös huomata se, että kuuliainen sulhanen käyttää paperileikkuria kutsun luonteesta riippumatta ja antaa Sokerinsa ideoida, kutsua ja touhottaa. :)

Sokeri

torstai 6. lokakuuta 2016

Laihdutusta ja mokkapaloja

Lokakuun alussa tavoitteenani oli painaa 66 kiloa. Lokakuun 6. päivä vaaka arpoi lukeman 67 kg. Voisin luetella tähän kaikki kootut selitykset lasten kanssa vietetyistä elokuvailloista vieraiden kyläilyihin, mutta fakta on se, että olen tavoitteisiini nähden syönyt liian monta (gluteenitonta) mokkapalaa. 

En voi kuitenkaan olla pahoillani, sillä olen saavuttanut normaalipainon ja tehnyt pari löytöä vaatekaappini pieneksi jääneiden vaatteiden osastolta. 

Tärkeimpänä saavutuksenani pidän kuitenkin sitä, että olen oppinut herkuttelemaan vain viikonloppuisin. Sellaista herkuttelurytmiä on mahdollista ylläpitää suunnilleen koko elämän ajan. 

Putoamatta jääneen kilon tiristän itsestäni joulukuussa, jonka olin alun perin varannut laihdutuslepoon.

Lepoa ei ole muutenkaan tiedossa. Kun ylipaino jää taakse, on aika kiinnittää huomiota lihaksiin. Tein eilen kymmenen istumaannousua ja melkein saatoin nimittää sitä urakaksi. Haikeudella muistelen aikoja, jolloin viisikymmentä meni tuskailematta. On siis syytäkin tehdä jotain. 

Lepoa ei ole siitäkään syystä luvassa, että viikonloppuna tapaan kaasoni. Tiedossa on  herkullinen tyttöjen ilta, jota edeltää kilpalaihdutuksemme välipunnitus. Mikäli olen häviöllä, minun on skarpattava. Jos taas olen johdossa, johtoaseman pitäminen vaatii töitä. Tulevaisuudessa mokkapalat saattavat jäädä vähemmälle. Ehkä.

Sokeri




torstai 29. syyskuuta 2016

Tasan yksi häämessuvinkki

Taas yksien häämessujen, Love me do -häätapahtuman, lähestyessä voin antaa messukävijälle vinkin:

Tutustu ohjelmaan ja näytteilleasettajiin etukäteen.

Kävin itse alkuvuodesta häämessuilla, joista hyödyin esitteillä täytetyn lahjapussukan verran. Toki oli myös viihdyttävää seurata, kuinka villiintyneet morsiamet sinkoilivat sormustiskiltä kakunmaistatuspisteelle sulhot käsipuolissaan.

Se, että häämessut tarjosivat minulle vain uuden kokemuksen, ei ollut järjestäjien tai näytteilleasettajien vika. Parhaimmillaan messuilla on mahdollisuus tutustua eri palveluntarjoajiin, tehdä tarjoushintaisia ostoksia ja saada uusia ideoita häiden järjestämiseen.

Minä porhalsin messuille niin sanotusti takki auki. Avoin mieli on hyvästä, mutta senkään kanssa ei pidä liioitella. Koska en ollut tutustunut ohjelmaan, olin paikalla väärään aikaan nähdäkseni itseäni kiinnostavia esityksiä. En ollut miettinyt, mitä haluaisin selvittää, mitä saattaisin tarvita tai keitä palveluntarjoajia minun kannattaisi tavata. 

Ammattilaisilla on ideoita varmasti vaikka hammasharjateemaisiin häihin, kunhan osaa ja ymmärtää kysellä. 

Uteliasta viikonloppua!

Sokeri

lauantai 24. syyskuuta 2016

Lasten puuhalehdet häihin

Lapsille suunnatut tehtävävihot lienevät melko suosittu tapa viihdyttää häihin osallistuvia lapsia. Perinpohjaisen pohdiskelun jälkeen ymmärsin, miksi. Omalla paikalla väritettävät kuvat ovat armelias ratkaisu myös vieressä istuville vanhemmille. Puuhavihot oli siis toteutettava – nimimerkillä äiti itsekin.

Koska haluan säästää puuhavihot yllätykseksi myös oman perheemme lapsille, tehtävävihkojen laatiminen on ollut verkkainen hiljaisten iltatuntien salaprojekti. Jokaista oikeaoppista salaprojektia tulee tietysti raottaa julkisessa hääblogissa.


Kansilehdessä käytin CC0-merkittyä kettukuvaa.

Meidän häissämme lapsia odottavat A5-kokoiset niteet, joiden kannessa on rakkausaiheinen labyrintti ja lemmekkäät ketut. Vihon sivuilla on kaksikielisiin häihin sopiva sanaton sarjakuva ja yhteensä 19 tehtävää, joiden kaikkien tehtävänannot olen kirjoittanut sekä suomeksi että ruotsiksi.


Heti ensimmäisellä sisäsivulla on taulukehyksiä, joista keskimmäiseen kehotetaan piirtämään oma kuva. Nimelle en löytänyt sopivaa tilaa. Jossain vaiheessa vihot menevät kuitenkin sekaisin, joten toivottavasti pienillä vieraillamme on taiteellisia lahjoja näköistensä omakuvien piirtämiseen.

Alun perin ajattelin, että vihon tulisi olla hääaiheinen. Hylkäsin idean, koska lapsille tuttuja hahmoja hyödyntämällä sain vihosta värikkäämmän, monipuolisemman ja mahdollisesti kiinnostavammankin.

Tutuksi tullut hääfontti nähdään myös puuhalehdessä.

Vihon sivuilla seikkailevia hahmoja keräsin myös ensimmäisen sivun taulukehyksiin, omakuvan ympärille. Näin sain käyttämieni hahmojen välille hieman yhtenäisyyttä. Kun yksi kehyksistä jäi tyhjäksi, kopioin siihen meidän ensimmäisen yhteispotrettimme.

Sisäsivuille koetin löytää mahdollisimman erilaisia tehtäviä. 
Pienillä häävieraillamme on mahdollisuus

  • värittää kuvia,
  • ratkoa eri tasoisia labyrinttejä,
  • koristella kakun kuvaa,
  • etsiä kuvaan piilotettuja esineitä,
  • yhdistää pisteitä toisiinsa (muodostaakseen kuvan ääriviivat),
  • värittää pisteellä merkittyjä alueita (muodostaakseen kuvan),
  • yhdistää oikeat parit viivalla toisiinsa,
  • etsiä kahdesta päällisin puolin samanlaiselta vaikuttavasta kuvasta eroavaisuuksia ja
  • etsiä kuvassa esiintyvien esineiden joukosta kahta täsmälleen samanlaista esinettä.


Tehtävien tekemiseen tilasin Adlibrikseltä puuvärejä alennushintaan 2,10 e/pkt. Kynät vaikuttivat laadukkailta, ja paketin väritys sopii häihimme. Aion kuitenkin vielä lisätä jokaiseen pakettiin fuksianvärisen vyötteen, jossa lukee, kenen kynistä on kyse.

Jokainen lapsi saa nimetyn värikynäpaketin.

Kuvia kokoamistani tehtävistä en valitettavasti voi esitellä: tekijänoikeuslain sallima muutama kopio yksityiseen käyttöön kattaa häihin kutsuttavat läheisten lapset mutta ei blogin lukijoita.

Kouluikäisiä ajatellen lisäsin viimeiselle sisäsivulle K7-tehtävän. Tehtävässä kahden sanan väliin tulee keksiä sana, joka muodostaa yhdyssanan sekä ensimmäisen että viimeisen sanan kanssa. Yksi kohta tällaisesta tehtävästä voisi olla vaikkapa vihki____________vene.

Puuhalehden
rakenne
Se, että vanhimmille lapsille suunnattu tehtävä löytyy vihon lopusta, ei ole sattumaa. Tasapuolisuuden nimissä ja vihkokateuden välttämiseksi halusin kaikille lapsille samanlaisen puuhalehden. Tehtävät ja hahmot järjestin kuitenkin niin, että ensimmäiset sivut sopivat pienemmille ja viimeiset hieman isommille lapsille. 

Jotta sain marssitettua hahmot oikeassa järjestyksessä sivuille, minun tuli tietää, mitkä sivut seurasivat toisiaan. Koska en halunnut kahta samanlaista tehtävää samalle aukeamalle, oli myös hyvä tietää, mitkä sivut muodostavat yhdessä aukeaman. 

Vaikka pidän itseäni täydellä järjellä varustettuna ihmisenä, sivujen järjestystä koskeva ajattelutyö oli nyrjäyttää aivoni. Myöhäisillalla saattoi olla osuutta asiaan. Koska sain logiikasta kiinni, haluan välttämättä jakaa sen mahdolliseksi avuksi muille.

Oikealla oleva kuva esittää vaakasuuntaisia ja kahteen palstaan jaettuja A4-sivuja. Ensimmäisestä A4-sivusta syntyvät tehtävävihon kannet, joiden toiselle puolelle tulostuvat sivut 1 ja 14. Numerot viittaavat siis A5-kokoisten sisäsivujen järjestykseen. Samalla värillä merkitsemäni sivut (esim. 5 ja 6) muodostavat yhdessä aukeaman. Logiikka on sama sivumäärästä riippumatta. 

Oman puuhalehtemme takakanteen halusin astetta toiminnallisemman tehtävän. Pohdin pitkään jonkinlaista kuvaustehtävää, mutta se olisi vaatinut joko vanhempien puhelimien lainaamista tai kertakäyttökameroiden tilaamista. Näin ollen lapsivieraamme joutuvat tyytymään agenttitehtävään.

Lasten tulee takakanteen kirjoitettujen vinkkien perusteella päätellä, kuka paikallaolijoista on suunnitellut karkaavansa häistä koko hääkakku mukanaan. Kun lapsi keksii, kuka on kakkurosvo, hänen tulee huomaamattomasti viedä puuhalehden takakanteen kiinnitetty paljastuskortti kakkurosvolle.

Kortit vahvistin kartongilla ja kontaktimuovilla.

Kortti on kiinni takakannessa, vinkkien alla.
Agenttitehtävän myötä sulhanen keksi nimetä puuhavihon Hääagentin treenikirjaksi. Puuhalehden tehtävien ratkominen harjoituttaa takakannen tositehtävään. Kakkurosvon paljastettuaan jokainen voi vielä testata agenttitaitojaan etsimällä vihkoon piilotettuja suurennuslasien kuvia. 

Puuhavihkoon kiinnitetyn kortin alta löytyy vielä yksi tehtävä.

Palkinnoksi lapset saavat Pez-annostelijat. Olemme keränneet erilaisia annostelijoita siitä lähtien, kun parasta ennen -päiväys on yltänyt hääpäivän yli. Karkkibuffettiin täytynee varata täyttöpakkauksia. :)

Kakkurosvon paljastamisesta palkitaan gluteenittomin Pezein

Okei, lapset tekevät tehtävän ja saavat palkinnon. Tässä kohtaa lähti lapasesta. Huomasin, että kakkurosvonpaljastuskorteista tuli kivoja, vaikka itse sanonkin. Aloin murehtia, että lapsia harmittaa luovuttaa korttinsa kakkurosvolle. (Mainitsinko jo, että olen äiti? :D)

Kakkurosvonpaljastuskortit

Lasten oli ehdottomasti saatava palkinnon lisäksi viralliset hääagenttikortit. Askartelin kartongilla vahvistetut kortit, jotka laminoin lopuksi. Korteista ilmenee myöntämisajan ja -paikan lisäksi jokaisen hääagentin oma peitenimi.


Hääagentit toimivat pussailusta ja puheista
piittaamatta. Korteissa käyttämäni kuvat ovat
CC0-merkittyjä.
Virallisen hääagenttikortin kääntöpuolella on
jokaiselle oma peitenimi.

Koska en muista, minkä ikäisenä kateus nostaa päätään, askartelin varmuuden vuoksi kortit myös kahdelle pienimmälle lapselle. Molempien agenttikoodi on 00½, joten yhdessä he olisivat kokonainen hääagentti. 


Pienimmät agentit ovat vapaita toimimaan aikuisten normeista
välittämättä. 

Edellisessä postauksessani mainitsin, että lapsia voidaan puuhalehden lisäksi viihdyttää piirustuskilpailulla. Oikein muotoiltuna sen saa kytkettyä agenttiteemaan: pitäähän juhlankestävän hääagentin osata piirtää tuntomerkit paperille. ;)

Sokeri

P.S. Jos vielä mietit sopivaa sanaa K7-tehtävän esimerkkiin, se on kirkko